Myoomat eivät aina aiheuta oireita ja jäävät sen takia usein havaitsematta. Joskus myoomat havaitaan gynekologisessa rutiinitarkastuksessa. Myoomien kehittymiselle on monta riskitekijää. Myoomien kehittymiseen vaikuttavat todennäköisesti monet eri tekijät yhdessä, ja estrogeeni- ja progesteronihormonien tiedetään edistävän myoomien kasvua. Tästä syystä osa hoidoista vaikuttaa kyseisiin hormoneihin.
Miten myoomat havaitaan ja todetaan?
Lyhytkestoisessa gynekologisessa sisätutkimuksessa voidaan tutkia, onko kohdussa myoomia. Lääkäri vie kaksi sormea emättimeen ja tunnustelee eli palpoi kohdunkaulaa ja samalla alavatsaa.
Jos lääkäri epäilee myoomia, voidaan tehdä lisätutkimuksia, esim.
- Emättimen kautta tehtävä kaikututkimus
- Kohduntähystys (hysteroskopia)
- Magneettikuvaus
- Nestetehosteinen kaikututkimus (sonohysterografia)
Kaikututkimus
Kaikututkimus on kivuton tutkimus, jota voidaan käyttää myoomien havaitsemiseen varhaisvaiheessa. Myoomien ollessa kyseessä kaikututkimus tehdään emättimen kautta. Tällöin lääkäri vie emättimeen anturin. Anturi tuottaa ultraääniaaltoja, jotka heijastuvat kohdun erilaisista rakenteista. Tietokone luo näytölle kuvan, josta myoomat voidaan havaita.
Kohduntähystys (hysteroskopia)
Kohduntähystyksessä tutkitaan, näkyykö kohdussa limakalvonalaisia myoomia. Kohtuun valutetaan nestettä pienellä, ohuella, teleskooppia muistuttavalla instrumentilla eli kohduntähystimellä. Kohduntähystin sisältää optisia kuituja. Tähystin viedään kohtuun kohdunkaulan kautta kohdun sisäpuolen tarkastelua varten.
Magneettikuvaus
Joskus myoomat on poistettava leikkauksella. Myoomien tarkan sijainnin selvittämiseksi tarvitaan magneettikuvausta, joka toteutetaan magneettikameralla. Magneettikuvaus tehdään vain, jos myoomien sijainti on selvitettävä ilman leikkaustoimenpidettä.
Nestetehosteinen kaikututkimus (sonohysterografia)
Tämäntyyppinen kaikututkimus tehdään joko vatsan tai emättimen kautta. Näkyvyyttä parannetaan suolaliuoksen avulla.